sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Tervetuloa, joulu!

Alkaa olla aika hieman rauhoittua ja hiljentyä joulun viettoon. Ja paljon on ehditty tässä ennen joulua tehdäkin. Kaikenlaisia pienempiä ja isompia juhlia ja näytöksiä on riittänyt tänä vuonna. Tässäpä vähän koontia niistä, olkaapa hyvät! :)

Joulunäytöskauden aloitti sunnuntaina 3.12. tanssillisen voimistelun näytös, jossa esiintyivät Flow ja Kromit.

Kromit noitaoppilaina

Flow La la landin sävelissä matkustamassa kohti unelmia, haaveet matkalaukussa.


Maanantaina 4.12. vietettiin ukkojumpan pikkujouluja. Ensin tietenkin jumpaten ja sitten Silverissä virkistäytyen. Meillä on melkoisen upeita ukkoja mahtava joukko!
Samaan kuvaan mahtui jumppaamaan vain osa ukoista.

No nyt on ukkoja kuvassa enemmänkin.


Erityisen merkittävä juhla tänä vuonna oli itsenäisyyspäivä 6.12. Satavuotiasta Suomea juhlittiin myös tanssien/voimistellen. Juhlat aloitettiin Muuramen kirkossa Suomalaisessa messussa, jossa oli mukana Sykkeen tanssijoita.
Kuva "Laulu Suomelle" -koreografian harjoituksesta

Muuramen kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa Muurame-salissa esiintyi Sykkeen aikuisia, nuoria ja lapsia teoksessa Hiljaiset vuodet. 

Kuva: Manu Erkkilä

Kuva: Manu Erkkilä

Kuva: Manu Erkkilä

Voimistelijoiden joulunäytöksessä kulttuurikeskuksella 10.12. oli esiintymässä monta ryhmää voimistelukoululaisia, telinevoimistelijoita ja joukkuevoimistelijoita.
Safiirit pelleinä palloineen

Kvartsit ja vanteet
Joukkuevoimistelijoiden perhepotretti kera Ninnu- ja Anniina-valmentajien

Kun sunnuntai 10.12. ehti iltaa kohti, nähtiin vielä toinenkin näytös: tanssijoiden jo perinteeksi muodostunut Pikkujoulushow Muurame-salissa
Lennossa Dione, joka ehti käydä vielä ennen joulua pokkaamassa upean viidennen sijan cheerdancen SM-kisoista. Kuva: Anne Kalliola

Dynamic tällä kertaa cheerdancen sijaan katutanssimassa. Kuva: Anne Kalliola

Destinyn riemua. Kuva: Anne Kalliola

Davida vauhdissa. Kuva: Anne Kalliola

Kuvat puhukoot puolestaan. On tullut hengähdystauon aika. 


Muuramen Syke toivottaa kaikille 
oikein ihanaa ja rauhallista 
joulun aikaa!


P.S. Nähdäänhän jo kinkkujumpilla. ;) Seuran kotisivuille päivittyvät niiden ajat ja paikat.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kissojen lumoissa


Sateisen koleaa syyspäivää ei ehkä voi viettää paremmassa paikassa kuin teatterisalissa. Ja kun tarjolla on tanssia, laulua, akrobatiaa ja valoshow'ta, unohtuu harmaa lokakuu johonkin kauas. Lauantaina 2.10.2017 bussilastillinen väkeä körötteli Tampereelle Sykkeen järjestämälle teatteriretkelle. 

Tampereen Teatterin Cats-musikaali oli juuri niin mahtava, kuin siitä kirjoitetut arvostelut antoivat olettaa. Cats ei ole kaikkein perinteisin musikaali, sillä se ei muodostu draaman kaareen taivutetusta juonesta. T. S. Eliotin runoihin perustuvana se ennemminkin esittelee maailman, jossa elää jos jonkinlaisia kissapersoonia ja joka lopulta ei sittenkään ole niin erilainen kuin meidän maailmamme. Oli persoonallisuus millainen hyvänsä, jokainen on nöyrä sen faktan edessä, että aika painaa meihin jälkiään ja tästä maailmasta siirrytään jossakin vaiheessa suureen tuntemattomaan.

Georg Malviuksen ohjaama Tampereen Cats tuo näyttämölle kissojen lisäksi myös rotan. Absurdiin kissahässäkkään onkin mahdollista tulkita nyt järjen hiven ajattelemalla kaikki kahelin rotan uneksi. Minua Risto Korhosen esittämän rotan mukana oleminen aluksi hieman epäilytti. Rotta esitellään jo musikaalin alkuesiripussa:

"Olipa kerran rotta, joka unelmoi olevansa kissa."
Alun "olipa kerran" saattaa osaltaan harhauttaa katsojaa odottamaan musikaalilta juonellista tarinaa, ja tämän odotuksen vuoksi varsinkin ensimmäinen näytös voi vaikuttaa sekavalta. Lopulta rotta osoittautuu kuitenkin ihan pikantiksi lisämausteeksi, joka putkahtelee tuomaan kohtauksiin huumoria milloin kehätuomarina, milloin veturina.

Yhden rotan lisäksi näyttämöllä - ja välillä muuallakin salissa - vyöryy, ryömii, hyppii, tanssii ja välillä jopa leijuu melkoinen jengi kissoja. Tanssi- ja akrobatiasuoritukset ovat huimia. Moinen liikehdintä nostaa varmasti sykkeet korkealle ja hien pintaan, mutta kissat onnistuvat säilyttämään keveyden ja jopa painottomuuden tunteen tassuissaan läpi esityksen. Etenkin Hanna Mönkäreen esittämän Viktorian ilmeikkäät tanssisuoritukset kiinnittivät paitsi oman myös seuranani olleiden nuorten huomion. 

Koko kissalauma tekee kuitenkin tasavahvaa tanssityöskentelyä ja pitää yllä Andrew Lloyd Webberin musiikin menevää tempoa varsinkin jellikkikissojen yhteiskohtauksissa, joissa Tampereen teatterin pienelle lavalle mahtuu alun kolmattakymmenettä kissaa häntineen heittämään takajalkaa suuntaan jos toiseenkin. Voimisteluohjelmia tehdessä tuntuu välillä mahdottomalta saada puolet tästä väkimäärästä mahtumaan 12m x 12m -kokoiselle areenalle. Näyttämön vapaa tila ei lie lähellekään noin suuri, mutta ahtauden tuntua ei silti synny. Etenkään kun tuikkivia kissansilmiä saattaa yllättäen löytyä muualtakin kuin vain näyttämöltä.


Yhteen kohtaukseen olisin kuitenkin kaivannut hieman reippaampaa tempoa. Vanha mummakissa Annu Pannunen tuodaan jostakin syystä mielestäni esille hitaammalla tahdilla kuin Lontoon 80-luvun taltioinneissa. En tiedä, kiinnittääkö tähän huomiota, ellei kyseinen kappale ole tuoreessa muistissa. Viime talvena vedimme Muuramessa FlowGymnastics-tuntien Cats-versiossa alkulämmittelyä Annu Pannusen alias Jenny Anydotsin tahtiin, ja silloin tuli totuteltua rivakkaamman tuntuiseen menoon.

Tottumuskysymys lienee myös kieli. Supertunnettu Memory on totuttu kuulemaan englanniksi, ja suomennos voi kuulostaa oudolta monen korvaan, vaikkakin tämä Jukka Virtasen suomennettu sanoitus on julkaistu Toivelaulukirjassakin. Memoryn/Muiston laulavan Grizabellan roolissa vuorottelevat Ritva Jalonen ja Irina Milan. Meidän näytöksessämme vuorossa oli jälkimmäinen, joka nosti suorituksellaan vakuuttavasti kylmät väreet iholle ja sai kaivelemaan nenäliinoja.

Kaiken kaikkiaan Jukka Virtasen vuonna 1986 Helsingin Kaupunginteatterin Catsissa ensiesitetty suomennos on mielestäni varsin toimiva. Riemukkaan kekseliäs on varsinkin Growltiger's Last Stand -kappaleen suomennos Murr-Roopen totuuden hetkeksi ja sen viittaukset suomalaisten ikiomaan merirosvohahmoon, Rosvo-Roopeen.

Tampereen Teatterin Cats on nähtävä, sillä se on ennen kaikkea musikaalia silmille: värikäs, vauhdikas ja välkehtivä. Vannoutunutta koiraihmistä se ei saa muuttamaan kantaansa, mutta laittaa kuitenkin myöntämään, että Dogs-musikaali ei vain toimisi.


Tätä mieltä minä olin Tampereen Catsista. Kommentoi ihmeessä alle oma näkemyksesi, olit sitten mukana tällä reissulla tai jollakin muulla - tai muuten musikaaliin tutustunut.


Jenni Hyötynen

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kohti kesää, kohti Turkua!

Tuskin on yhdestä kesästä selvitty, kun on jo aika suunnitella kovaa vauhtia seuraavaa. Voimistelu on ensi kesänä esillä isosti, sillä suurtapahtuma Suomi Gymnaestrada järjestetään Turussa 7.-10.6.2018.

Tapahtumaan odotetaan 10 000 osallistujaa, harrastajaa, kilpailijaa, huippua, ohjaajaa, valmentajaa, huoltajaa sekä tuhansia katsojia. Ohjelmassa on näytöksiä ja kilpailuja, Voimistelupäivät ja Lumo, jumppaa ja kokeilupisteitä, unohtamatta monipuolista iltaohjelmaa. 

Sykkeessäkin valmistautuminen on jo aloitettu. Seuramme Gymppi, eli tapahtuman yhteyshenkilö, Jenni Hyötynen oli tutustumassa Turun tapahtumapaikkoihin muiden Gymppien kanssa 9.-10.9. 

Helsingissä vuonna 2015 pidetyn kansainvälisen Gymnaestradan maskotit Sisu ja Suvi saavat taas ensi kesänä töitä - samoin seurojen Gympit.
Tuomiokirkon edessä Gympit pääsivät kokeilemaan hyppynaruhaastetta. Yksi tapahtuman ohjelmalavoista nousee kesällä näin keskeiselle paikalle Turkua. Ja myös kesän tapahtumassa hyppynaru on mukana...
Kupittaan alue on kävelymatkan päässä keskustasta, ja siellä sijaitsevat kaikki keskeiset Suomi Gymnaestradan tapahtumapaikat. Jumppatuokioita on varmasti tarjolla kesälläkin.
Tapahtuma huipentuu 10.6. Veritas Stadionilla, jossa esitetään kenttänäytös nimeltä Tunne liike
Gymppi-tapaamisen iltaohjelmaan kuului kenttäohjelmakoreografien hulvaton muotinäytös. Esittelyssä olivat tietenkin kenttäohjelmien puvut.

Seuraavana viikonloppuna 16.9. ohjaajien tie veikin sitten Tampereelle opettelemaan kenttäohjelmakoreografioita.

Tässä opetellaan nuorten tanssiohjelmaa nimeltä #oonhyväjustnäin.
Naisten tanssillisen voimistelun Elämän voima -kenttäohjelmassa käytetään välineenä muun muassa kapuloita. Tässä toki vielä harjanvarresta sahatut harjoittelumallit. :)
Sykkeestä ollaan osallistumassa seuraaviin kenttäohjelmiin:

  • #oonhyväjustnäin - nuorten tanssiohjelma, katso ohjelman traileri TÄÄLTÄ
  • Salaperäinen labyrintti - noin 7-12-vuotiaiden voimistelijoiden ohjelma, traileri TÄÄLLÄ
  • Energian ympäröimä - tanssillisen voimistelun ohjelma yläkouluikäisistä ylöspäin (voimistelijoille, jotka ovat kilpailleet tai esiintyneet tanssillisen voimistelun tai joukkuevoimistelun ryhmissä), traileri TÄÄLLÄ
  • Elämän voima - naisten tanssillisen voimistelun ohjelma, traileri TÄÄLLÄ

Tule kuulemaan tapahtumasta lisää info-tilaisuuteen Kulttuurikeskukselle maanantaina 2.10. klo 18. Tuolloin infoa lähinnä #oonhyväjustnäin, Salaperäinen labyrintti ja Energian ympäröimä -ohjelmiin haluaville sekä huoltajille.

Naisten Elämän voima -ohjelmaan haluaville on oma tilaisuus su 1.10. klo 12-13 Leikarin salissa. Tilaisuudessa voimistellaan jo osia ohjelmasta - ota siis jumppavaatteet mukaan. Samalla katsotaan, mikä ohjelman rooli kenellekin sopisi. Ohjelmassa on kaksi roolia, haastavampi ja helpompi. Molemmat vaativat kuitenkin perusvoimistelutaitoa.

Hyvin harjoitellun kenttäohjelman lopputulos voi sitten näyttää esimerkiksi TÄLTÄ!

Alustavat ilmoittautumiset tapahtumaan pitää tehdä jo ihan pian, viimeistään 8.10.! Tule siis mukaan kuulemaan, miten pääset mukaan. 

Lisätietoa voit katsoa myös tapahtuman sivustolta http://gymnaestrada.fi/, ja tunnelmakuvia voi etsiä somesta tunnuksella #sunstrada.


Kysellä voi myös sähköpostitse: jenni.hyotynen@gmail.com



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Värikäs, valtava ja valloittava Turnfest


Valkea lintu -kenttäohjelma on varmasti monelle voimistelun ystävälle tuttu ehkä jo vuoden 2013 Sun Lahti -tapahtumasta tai viimeistään Helsingin Gymnaestradasta vuodelta 2015. Vielä tänä vuonnakin tuota ohjelmaa on kuitenkin harjoiteltu ahkerasti, sillä nyt tehtiin historiaa: ensimmäistä kertaa suomalainen kenttäohjelmakoreografia sai kutsun ulkomaalaiseen voimistelutapahtumaan. Riikka Virkajärvi-Johnsonin  koreografioima ohjelma nähtiinkin tiistaina 6.6.2017 Berliinin olympiastadionilla.

Perillä Berliinin messukeskuksessa, passitkin saatu jo kaulaan.
Berliinissä 3.–10.6.2017 järjestetty Turnfest-festivaali on pääasiassa Saksan kansallinen voimistelutapahtuma. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyse olisi hieman pienemmistä pippaloista – päinvastoin. Osallistujia tapahtumassa oli noin 80 000, joista 5 000 oli ulkomaalaisia esiintyjiä 11 eri maasta, Suomen Valkean linnun delegaatio suurimpana noin 550 osallistujan voimin. Suomalaiset pääsivät esiintymään tapahtuman Stadion Gaalaan, jossa oli esiintyjiä yhteensä noin 6 000. Olympiastadionin katsomo oli lähes täysi, ja joukossa oli myös arvovieraita, kuten liittokansleri Angela Merkel.


Jos Turnfestissa tehtiin historiaa Suomen mittakaavassa, niin samoin kävi myös Muuramen Sykkeen näkökulmasta. Seuran ensimmäinen ulkomaanedustus on nyt onnellisesti takana. Mukana Valkeassa linnussa oli viisi Muuramen Sykkeen voimistelijaa: Mirja Myllykoski, Elina Hienola, Kirsti Piirainen, Piia Hytönen sekä Jenni Hyötynen. 

Ensimmäiset harjoitukset Berliinissa sunnuntai-iltana 4.6. Vielä ei päästy kuitenkaan stadionille, vaan viereiselle nurmikentälle. Maanantaiaamuna saatiin sitten jo tuntumaa olympiastadionin nurmeenkin.

Sykkeen linnut vasemmalta alkaen: Piia, Elina, Kirsti, Mirja ja Jenni.
 

Puhuhuoneteltan tiiviissä tunnelmassa. Kuivana! Ennen esitystä yli kulki melko vaikuttava saderintama.

Sade on ohi ja esiintymisasut yllä. Kohta mennään!

Valkean linnun loppukuvio
Kuva: Voimistelu / Facebook

Finaalissa heiluteltiin eri värisiä lyhtyjä. Meidän värimme näkyy kuvasta.


Finaali oli kaikin puolin värikäs, kuten tapahtuman sloganiin "Wie bunt ist das denn!" sopii (bunt = värikäs).  Jos oikein tarkasti katsoo, voi huomata muuramelaiset kauimmaisessa vasemmanpuoleisessa ympyrässä. :)
Kuva: Internationales Deutsches Turnfest Berlin 2017 / Facebook 

Sykeläisten residenssi
Toki reissussa ehdittiin muutakin kuin voimistella. Urheimmat Sykkeen edustajat uskaltautuivat koulumajoitukseen. Majoituskoulu, Anne Frank Grundschule, tosin sijaitsi todella rauhallisella paikalla, mutta silti aivan keskustan tuntumassa. Naapurustosta kertoo jotakin se, että viereisessä korttelissa sijaitsi Bellevuen linna, Saksan liittopresidentin edustusasunto (lisätietoja Wikipediasta).


 
Koulumajoitukseen kuului toki myös aamiainen.

Ja sitten tietenkin nähtävyyksiä ja historiaa, joka Berliinin kohdalla on suurelta osin valitettavan surullista.

Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki

Checkpoint Charlie
Muurin muistomerkillä

Tietenkin: Brandenburgin portti

Prinsessaleikkiä Charlottenburgin linnassa

Vaikka Berliiniä ei ehkä oikein mitenkään voi luonnehtia erityisen kauniiksi kaupungiksi, jäi tältä reissulta kuitenkin mieleen todella vaikuttavia kokemuksia muistomerkeiltä ja nähtävyyksistä sekä etenkin Stadion Gaalasta.

Niinpä voi hyvinkin yhtyä Marlene Dietrichin laulamiin säkeisiin: "Ich hab noch einen Koffer in Berlin".


Jenni Hyötynen

Lähde: http://www.voimistelu.fi/fi/Uutiset-ja-materiaalit/Uutishuone/Artikkeli/ArticleId/1592?Return=643

maanantai 15. toukokuuta 2017

Ihanaiset, ohjaavaiset

Kuka on se, joka oman työ- tai koulupäivänsä jälkeen pakkaa kassiinsa huolella valitut musiikit, vaihtaa ylleen liikuntavaatteet ja lähtee – ei suinkaan keskittymään omaan treenaamiseensa, vaan opastamaan ja kannustamaan muita? Ennen tätä lähtemistä hän on tietenkin suunnitellut, miten tuo opastaminen tapahtuu. Suunnittelemiseen kuluukin usein huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen suoritukseen salilla.

Kyseessä on tietenkin ohjaaja tai valmentaja, joita ilman voimistelu- ja tanssiseuran yksikään tunti ei pyörisi. Sykkeen ohjaajat saavat toki työstään korvauksen, mutta tehtävä on kuitenkin niin kokonaisvaltainen, että siitä ei kukaan selviä kunnialla, ellei keskeisenä motiivina ole halu nähdä ohjattavien nauttivan tunneista ja kehittyvän sekä tietysti rakkaus lajia kohtaan.

Kevätkauden 2017 päätteeksi ja kesäkauden alkajaisiksi torstaina 11. toukokuuta Syke kutsui ohjaajansa Sport Bar Silveriin tutustumaan toisiinsa ja saamaan pienen lisäkiitoksen tekemästään työstä. Ohjelmassa oli informaation lisäksi ruokailua ja keilailua. Mukana olivat myös seuratyöntekijät sekä hallituksen jäseniä. Heidän matkassaan seuraavan viikon hallituksen kokoukseen lähti hyviä kehittämisideoita ohjaajilta.


Kaikki kiireiset ohjaajat eivät ehtineet mukaan. Yhtä tärkeää työtä tekevät kuitenkin myös ne ohjaajat, jotka eivät tällä kertaa kuvissa näy. Toiveita ja ideoita ohjaajat – kuin myös seuran jäsenet – voivat toki kertoa muulloinkin seuratyöntekijöille. Yhteystiedot löytää, kun klikkaa tästä.
Sykkeen puheenjohtaja Elina Hienola esitteli seuran toiminta-ajatusta.

Toiminnanjohtaja Johanna Pitkälä ja seuratyöntekijä Niina Rantakeisu infosivat ajankohtaisista asioista.

Ja sitten itse asiaan. :D
 
Ylärivi: Emilia Itälä, Daisy Kangas, Ilona Peltola, Jaana Jukansaari, Pirjo Parviainen, Veera Venho ja Anniina Hiekkataipale
Alarivi: Eva Launonen, Maari Nieminen, Pinja Lampinen, Karoliina Kouri, Inka Kouri, Annika Häkkinen ja Eveliina Heikkilä


Baletti on erinomainen pohja moneen lajiin, kuten nyt vaikka keilaamiseen. Voiton vei satubalettia ohjaava Ilona Peltola. (Vaikka ei me nyt kai niin pisteitä laskettukaan.)

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Liikkujan lakuherkut

Jotkut ihmiset ovat aivan hulluina lakritsiin ja meidän onneksemme sitä saakin pötköinä, paloina, kastikkeena, jäätelönä, jogurttina ja vaikka missä muussa muodossa. Harmillista kyllä, ylenpalttinen lakujen mussuttaminen ei tee hyvää ihmiselle. Se nostaa verenpainetta, ja lakuherkkuihin on yleensä ujutettu mukaan valtavat määrät sokeria. Onneksi on olemassa myös terveellisiä lakuherkkuja, joita on vieläpä superhelppo tehdä. Esimerkiksi seuraavat kolme ovat hyviä välipaloja tai jälkiruokia enemmän tai vähemmän liikkuville lakritsinystäville.

Kaikissa herkuissa yhtenä osana on raakalakritsijauhe, jota saadaan uuttamalla lakritsijuuresta. Lakritsissa on klykyrretiiniä, joka on paljon makeampaa kuin sokeri, joten lakuherkkuihin ei tarvitse lisätä muuta makeutusta ollenkaan. Saatavana on myös miedomman makuista lakritsijuurijauhetta. Huom! Vaikka molempia jauheita riittää makua ja makeutta antamaan vain ripaus, kannattaa kuitenkin olla erityisen varovainen, jos kärsit korkeasta verenpaineesta.


Lakufanin aamupala
  

1 banaani
1 dl puolukoita (pakastettuja tai tuoreita)
2 dl turkkilaista jogurttia (tai 1 dl tavallista maustamatonta ja 1 dl rahkaa)
ripaus raakalakritsijauhetta (esim. Urtekram)

Laita pilkottu banaani ja puolukat lautaselle, kaada jogurtti päälle. Ripottele hiukan raakalakritsijauhetta jogurtin pinnalle. Todellakin ripaus riittää. Jos olet epävarma paljonko on ripaus, niin tässä tapauksessa se on suunnilleen sama kuin teelusikan kärjellinen. Tai vähemmän. Sekoita ja nauti! Lakujoguaamupalaa voi jatkaa myslillä tai vaikkapa pellavansiemenrouheella. Kannattaa myös kokeilla eri marjoja. Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän aamupalaan loistavasti.


Lakupehmis – kaverille kans

2 banaania
ripaus raakalakritsijauhetta

Pilko banaanit ja pakasta ne. Tästä lähtien kannattaa aina pilkkoa mustumisvaarassa olevat banaanit pakkaseen, niin lakupehmishimon yllättäessä ei tarvitse odotella banaanin jäätymistä. Kaada jäiset, ehkä muutaman minuutin huoneenlämmössä lämmitelleet, banaaninpalat tehosekoittimeen tai korkeaan astiaan. Lisää ripaus raakalakritsijauhetta ja aja banaanit tasaiseksi massaksi joko tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Tässä puuhassa on parasta olla kohtalaisen tehokas sekoitin, ihan kaikilla smoothieblendereillä ei jäinen banaani soseudu. Lakupehmis on valmista, kun sen koostumus on pehmismäinen. Lusikoi jätski kahteen jälkiruokakulhoon ja tarjoa kaverille myös. Jostain kumman syystä tämä pehmis ei juurikaan maistu banaanille, vaikka sitähän se enimmäkseen on, vaan ihanan herkulliselle lakritsille.


Lakritsitaatelit

Tuoreita taateleita
Raakalakritsijauhetta


Näitä saa kaupasta valmiina, mutta ihan hyvin voit tehdä näitä myös itse. Poista taateleista kivet. Tyyli on vapaa, taateli on tahmainen ja pysyy hyvin kasassa, vaikka joutuisit vähän repimään. Sekoita taateleiden sekaan lakritsijauhe. Yksi teelusikallinen riittää hyvin pariinkymmeneen taateliin. Koska sekä taatelit että raakalakritsijauhe ovat todella makeita, näitä namuja ei tarvitse syödä kerralla kovinkaan montaa.